Tallipihan historiaa

Tallipihassa sijaitsivat von Nottbeckin vaunu- ja ratsuhevosten talli, vaunuvaja, tallimestarin ja tallimiehen talot sekä Kuninkaankadun puolella vahdin ja kuskin talot. Niiden lisäksi alueella oli 1800-luvulla myös suuri kanala. Muistitiedon mukaan palatsin asukkaiden tarpeita varten pidettiin muutamaa lehmää, ja todennäköisesti niidenkin karjasuoja on sijainnut Tallipihassa. Nottbeckien ajan jälkeen 1900-luvulla alueella asui Finlaysonin henkilökuntaa ja tallissa oli tehtaan työhevosia. Keskellä aluetta sijaitsi hevosten jaloittelutarha.

Tarinoita Tallipihasta 1800-luvulla

"Puistossa oli iso rautalanka-aitaus, jossa oli paljon kanoja. Kerran oli teerikin joukossa. Myöhemmin rakennettiin kanala Kuninkaankadun puolelle, samoin suuret hevostallit."

"Karjapiika lypsi lehmät, joita oli kolme ja hoiti kanat, joita oli sata. Tallipihassa oli iso kanala. Pieni kanakoppi oli poikasia ja emäkanoja varten. Tallipihassa oli väensauna, navetta, kaksi tallia, heinämakasiini ja kuskin asunto, johon kuului kyökki ja kamari."

"Hevostalli oli Mältinrannassa. Oli erikoinen kuski ja kuskin apulainen. Navetta oli muutamalle lehmälle. Oli vaunuliiteri, silahuone, kuskien huoneet ja väensauna."

"Kuski apulaisineen hoiti hevoset. Joka päivä puhdistettiin vaunut kesällä ja hopeoidut hevosen valjaat. Niissä oli suuret Nottbeckin monogrammit. Koivunoksista tehdyillä luudilla puhdistettiin hevoset ja säämiskällä hangattiin kiiltäviksi. Joka päivä mustattiin hevosten kaviot."

"Hevosia oli paljon. Vaunuhevosia oli ainakin kaksi, suuri musta hevonen ja pläsihevonen oli sekä ratsuhevosia. Oli erikoisen hienot lasivaunut, joilla otettiin asemalla vieraita vastaan. Kuskilla oli aina hanskat kädessä. Säämiskällä hangattiin hevoset kiiltäviksi ja joka aamu maalattiin mustiksi hevosten kaviot. Tallissa oli hevosten pilttuiden välillä suuret, ihmisenpään kokoiset messinkiset pallot, jotka aina kiilloitettiin kirkkaiksi."

"Nottbeckilla oli suuret matkavaunut, joiden edessä tarvittiin 4 - 6 hevosta. Niitä käytettiin pitkillä matkoilla. Vaunut olivat mustat, komeat, nelipyöräiset. Istuimet topatut, mustalla nahalla päällystetyt. Vaunujen sivuilla edessä oli suuret lasilyhdyt, joissa pimeän aikana ajettaessa paloivat kynttilät."

"Kuskit olivat aina virolaisia. Sieltä sai ammattitaitoisia miehiä ja kun Nottbeckit maksoivat paremmin kuin Viron herrat, oli kuskeja aina saatavissa. Joskus, kun uuden kuskin tulo viivästyi, joutui joku toimimaan virkaatekevänä tässä hyvin arvostetussa ja tärkeässä tehtävässä. Nämä kuskit olivat tavallisen kansanmiehen silmissä maailmaa nähneitä herrasmiehiä ja heidän kujeensa sen mukaiset."

Vanha palatsi ja Tallipiha

Tampereelle muuttanut nuori tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck asettui asumaan entiseen ns. kruununpolttimon rakennukseen, joka sijaitsi suunnilleen nykyisen Finlaysonin Palatsin paikalla. Nykyään Vanhaksi palatsiksi kutsuttu rakennus oli puurakenteinen ja ajan herraskartanoiden tyyliä noudatteleva. Vanha palatsi jäi tyhjilleen Wilhelm von Nottbeckin kuoleman jälkeen ja purettiin sitten nykyisen, vuonna 1898 valmistuneen uuden Finlaysonin Palatsin tieltä. Tallipiha näkyi selvästi Vanhan palatsin puiston alueelle, joten koristeellinen ulkoasu oli tärkeä. Tallipihassa olevien rakennusten tyylin arvellaan saaneen vaikutteita sveitsiläisestä ja vanhavenäläisestä puuarkkitehtuurista. Erilaiset nikkarityyliset leikkauskoristelut olivat muodissa Euroopassa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Arkkitehti Hanna Lyytinen, joka vastasi talojen kunnostushankkeen suunnittelusta kirjoittaa seuraavanlaisesti: "Julkisivujen komealla puurakennustyylillä on kytkentöjä 1800-luvun loppupuoliskon kansainvälisiin rakennustyyleihin, jotka ammensivat koristemuotonsa kansanarkkitehtuureista. Kuninkaankadun rakennusten tärkeät päätyjulkisivut kadun suuntaan, Tallin vesikaton rakenteet ja ulkonevat räystäspuun päät viittaavat karjalaistaloja mukailevaan nk. vanhavenäläiseen tyyliin. Vahdin talon ja vaunuvajan harjakoristeaiheet tuovat mieleen sveitsiläistyylin tai norjalaistyylin lohikäärmekoristeineen.

Olennaista tässä suuntauksessa oli julkisivumuotojen ja -koristelun liittyminen puutalon rakenteellisiin ratkaisuihin. Puutalo vapautui nyt kiven jäljittelystä. Listoituksen puuleikkaukset ja julkisivun rakenteelliset osat erosivat myös värityksensä puolesta toisistaan. Väriskaala oli usein tumma ja pigmenttejä sekoittamalla saatiin aikaan murrettuja, kansanomaisia värejä. Tunnelma oli maalauksellinen ja myyttinen." Lähde:http://www.talotori.net/tallipiha.php

Nottbeckien aikana

Finlayson-yhtiö laajensi toimintaansa koko 1800-luvun ajan. Wilhelm von Nottbeckin aikana tehdasalueelle rakennettiin muun muassa Kuusvooninkinen eli ns. Vanha tehdas, valkoinen Katuvapriikki, Plevna, Koskitehdas sekä Finlaysonin kirkko. Kaikki nämä rakennukset ovat säilyneet meidän päiviimme. Nottbeck rakennutti myös työväenasuntoja ja laajensi omaa asuinpalatsiaan ympäristöineen. Myös Tallipiha - tehtaanpatruunan talouspiha - rakennettiin Nottbeckien aikana. Alueella on ollut ainakin kuusi rakennusta, mahdollisesti enemmänkin. Alueen vanhin rakennus on vuonna 1839 rakennettu Vahdin talo Kuninkaankadun varrella.

Tallipihan rakennuksia laajennettiin ja muodistettiin 1800-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana. Silmiinpistävä yhdenmukaisuus rakennusten koristetyylissä Vanhan palatsin kanssa viittaa siihen, että niiden nykyinen ulkoasu ajoittuisi 1890-luvulle.

Rakennusten piirustuksia ei ole säilynyt eikä suunnittelijaa tiedetä. On arveltu, että arkkitehti Lambert Pettersson, Finlaysonin palatsin arkkitehti, olisi osallistunut myös Tallipihan suunnitteluun 1800-luvun lopulla.

Finlaysonin synty

Skotlantilainen mekaanikko James Finlayson kävi Tampereella ensimmäisen kerran vuonna 1819. Jo seuraavana vuonna hän perusti Tammerkosken länsirantaan kosken yläjuoksulle konepajan tarkoituksenaan valmistaa koneita nousevalle tekstiiliteollisuudelle. Siitä alkoi rakentua Finlaysonin puuvillatehtaan teollisuusalue.

Vuonna 1836 James Finlayson myi yrityksensä kahdelle pietarilaiselle liikemiehelle, Carl Samuel Nottbeckille ja Georg Adolf Rauchille. Finlaysonin tuotteet olivat saavuttaneet niin hyvän maineen, että uudet omistajat säilyttivät yrityksen vanhan nimen.

James Finlaysoninaikaisia rakennuksia ei ole enää jäljellä nykyisellä tehdasalueella. Finlayson-yhtiön varsinainen suuruudenaika alkoi Nottbeckien omistuksessa, ja alueen keskeisimmät rakennukset on pystytetty heidän aikanaan.

Lähteet:

Kyllikki Helenius, "Wilhelm von Nottbeck ja Finlayson" 
Jari Niemelä, "Finlaysonin Palatsi - helmi kansallismaisemassa"
Hanna Lyytinen, Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy

 

Tallipihan kasvillisuus

Tallipihan pysyvimpiä ja pitkäikäisimpiä asukkaita ovat olleet vanhat puut, jotka ovat kasvaneet paikoillaan todennäköisesti jo viime vuosisadan puolella. Entisajan elämästä tallipihalla kertovat kaksi Näsinkallion aidan vieressä kasvavaa valtavaa vaahteraa, tallimiehen ja tallimestarin talojen välissä kasvava komea pihakoivu sekä tallirakennuksen yläpuolelle korkealle oksiaan kurkottava koivuvanhus. Kuninkaankadun varrella sijaitsevan katoksen palossa vaurioitus pahoin kaksi kookasta koivua, joista kookkaampi lienee tontin varhaisimpia asuttajia.

 Tallipihan varhaisesta kasvillisuudesta ei ole löytynyt takkoja tietoja, mutta valokuvien perusteella voi päätellä kasvillisuuden olleen melko vehmasta vuosisadan vaihteen tienoilla. Omenatarha on jo tuolloin tuottanut runsaita satoja. Omenatarhan, tallimestarin ja tallimiehen talojen eteläpuolella sijaitsivat peruna- ja juurikasvimaat. Vuosisadan alkukymmeninä oli kasvillisuutta vähemmän. Ehkä tilaa hevosten jaloittelulle ja muulle ajokalustolle tarvittiin enemmän. Kulkutiet ja tallipiha oli päällystetty pyöreäpintaisilla kivillä. Osa kiveyksistä on vielä jäljellä. Asuntopintojen puutarhat oli aidattu puurakenteisilla aidoilla erilleen varsinaisesta huoltopihasta, jonka toiminnat loivat tallipihalle sen pelkistetyn yleisilmeen.

Vastapainona asukkaat kaunistivat pihojaan. ”Tallimestari Viklundin pihalle vietiin puutarhalta taimia, koristetupakkaa, pienikukkaista samettiruusua, hopealehteä ja resedaa. Myös tallimiehellä oli oma pieni puutarhansa. Vahdin taloa asuttaneen Tiirikan pihassa oli kukkaistutuksia, ja erityisen tarkka puutarhansa hoidon suhteen oli kuskin talossa asunut rakennusmestari Jansson”, kuvailee tallipihan 30-luvun elämää Pirkko Kosteikko. Teksti: Pirkko Huttunen